Blackroyal's Dosojin

Taas on vettä virrannut Aurajoessa viime kerrasta, kuten täällä Turun seudulla sanotaan.... Kesä hurahti äkkiä ja syksykin on jo pitkällä. Lunta ei sentään vielä ole maassa vaikka marraskuuta jo eletään.

Kesällä käytiin emäntäni Marjon ja Outin kanssa Tuusulassa virallisessa Luonnetestissä. Se oli tosi mielenkiintoinen kokemus. Emme olleet aikaisemmin nähneet vastaavaa tapahtumaa, joten se oli meille ihan uutta. Kahtena päivänä testattiin shibojen luonteita oikein urakalla Meitä oli siellä kymmenkunta shibaa.

Minä olen luonnetestin tuomarin mukaan reipas shiba-poika, joka toimii niinkuin terveen nuoren koiran kuuluukin Toimintakykyni on hyvä, terävyyttä ja taistelutahtoa on sopivasti ja puolustan emäntääni pontevasti. Temperamenttiäkin  minusta löytyy, mutta ei liikaa. Olen hieman varautunut vieraita kohtaan, mutta sitä ei lasketa viaksi. Sitäpaitsi minähän olen SHIBA, ei minun kuulukaan kaikista vieraista heti pitää. Kaikenkaikkiaan tulokset olivat tosi hyvät, pisteitä sain yhteensä 159. Ainoa heikko kohtani on laukausarkuus. Sen kyllä tiesin ilman ampumistestiäkin.... inhoan ilotulituksia enkä siis myöskään pidä laukausten äänestä. Tuomari sanoi, että sitä voi kyllä harjoitella sietämään, mutta ei me olla ainakaan vielä alettu harjoitella. Ei se meidän arkipäivää häiritse yhtään, mitä nyt uutena vuotena vähän....

Kesällä pidettiin taukoa agilitystä, mutta ollaan taas jatkettu sitäkin syksyn tullen. Tauko teki ihan hyvää ja motivaationi on ollut ihan kohdallaan. Treeneissä on mennyt kivasti ja kokeiltiin me kilpailujakin.... tosin epävirallisia. Osallistuimme kahteen luokkaan, starttiluokassa tulimme neljänsiksi ja mölliluokassa kolmansiksi. Emäntäni oli minuun tosi tyytyväinen, yhteispelimme sujui tosi hyvin!

Olemme nyt syksyllä harjoitelleet kontaktiesteitä vähän enemmän. Puomi ja kepit menevät jo tosi hyvin. Nyt harjoitellaan A-estettä. Se on minusta aika metka este. Se on niin jyrkkä ja siitä pitää tulla varovasti alas, ettei vauhdilla hyppää kontaktialueen yli. En ole oikein tajunnut sitä estettä vielä. Keinu on minusta kaikkein vaikein este. Se keikkuu ja tömähtää kun sille astuu, minusta se on suorastaan pelottava. Siihen täytyy totutella hiljakselleen. Mutta meillähän ei ole kiire mihinkään joten edetään pienin askelin:)

Terveystarkastuksen viralliset tulokset tulivat Kennelliitosta. Lonkat oliva B/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät ok. Olemme todella tyytyväisiä tuloksiin!

Syksy on taas mennyt ja joulukin on jo vietetty. Olen käynyt koko syksyn emäntäni Marjon kanssa agilitytreeneissä. Se on tosi kivaa. Ei me mihinkään kilpailuihin edelleenkään tähdätä, mutta ohjattu treeni kerran viikossa tekee muuten hyvää. Saan mukavaa aivojumppaa ja kehittyy se emäntäkin pikku hiljaa ohjaamisessa. Kontaktikoulussakin käytiin ja nyt harjoitellaan kotona operanttia ehdollistamista kontaktialustaan.... :). Ihan alkeita siis kontaktiesteiden suorituksessa. Mutta jostakinhan pitää aina aloittaa! Perusratoja me mennään jo ihan kivasti, varsinkin silloin kun minä olen sillä tuulella.... Välillä tahdon innostua vähän liikaakin ja haluaisin juosta niitä esteitä läpi ihan omin päin. Mutta sitten se emäntä taas komentaa ja täytyy edetä sen ohjauksessa. Onneksi sillä on hyvät herkut aina mukana!

Käytiin vähän ennen joulua terveystarkastuksessa kasvattaja-Erjan järjestettyä ryhmätarkastuksen turkulaisella Koira-Kissaklinikalla. Minulta tutkittiin silmät, polvet, lonkat ja kyynärät. Kaikki tulokset olivat puhtaita. Oltiin Erjan kanssa tosi tyytyväisiä. Tulokset lähetettiin Kennelliittoon. Katsotaan millaisina kuvien arviot tulevat takaisin. Ei siellä mitään häikkää pitäisi olla, mutta mistä sitä ikinä tietää.

Ohessa kuvat, jos joku on niistä kiinnostunut!

 Lonkat:

Kyynärät:

Huhtikuussa osallistuttiin Lahden KV näyttelyyn. Tuomari shiboille oli Tuula Savolainen. Perusteellinen tuomari, täytyy sanoa. Kehä oli toista tuntia myöhässä ja odottaminen alkoi nyppiä minua. Olin aika hermostunut,  vaikka olimme pitkään ulkonakin ennen kehän alkua. Odottelua hälyisessä hallissa oli kuitenkin liikaa. Kun meidän vuoromme sitten vihdoin tuli, olin heti ärtsyllä tuulella, mikä ei normaalisti ole minulle lainkaan ominaista. Kehässä juokseminen meni ok, mutta ongelmaksi muodostui hampaiden katsominen. Pidin kielen kärkeä etuhampaiden välissä niin, että tuomari ei nähnyt purentaani kunnolla. Tuomari oli tosi tarkka ja halusi nähdä paitsi etupurennan myös kaikki poskihampaatkin. Siitä minä hermostuin ja ärähdin tuomarille niin, että luuli minun aikovan purra. Onhan minulla kaikki hampaat suussa, ei niitä nyt tarvitse ruveta laskemaan..... Enhän minä ketään purisi, mutta tuomari tulkitsi ärisemiseni yritykseksi purra ja antoi minulle hylätyn. Voi että meitä harmitti! Turha reissu tehtiin Lahteen saakka.....

No, me ei pienistä lannistuta eikä anneta periksi! Rauman KR näyttelyyn oli jo ilmoittauduttu, joten sinne sitten suunnattiin seuraavaksi. Kovasti oli kuukauden aikana harjoiteltu suun aukomista ja hampaiden (myös poskihampaiden) katsomista! Toukokuun 23. päivä sitten mentiin seuraavaan testiin. Tuomarina Raumalla oli liettualainen Grita Joneliene. Tarkka hänkin oli ja katsoi hampaatkin kunnolla, mutta minä siedin sen tällä kertaa hyvin. Rauman näyttely oli ulkona ja täytyyy sanoa, että se on huomattavasti vähemmän stressaava ympäristö kuin sisähallit. Käyttäydyin hienosti ja tuomari piti minusta. Antoi minulle ERIn ja sijoitukseksi JUK2, PU3 ja VASERT. Hieman sain yleisöltä palautetta, että olen liian laiha.... Lihotuskuurille kuulemma pitäisi minut laittaa.... Pannukakkua suositeltiin. No, katsotaan nyt. Hoikassa kunnossa on huomattavasti mukavampi olla, mutta ehkä minä vähän enemmän voisin syödä. Herkkuja siis.... vaikka sitä pannukakkua!

Tuli muuten käytyä myös juoksukilpailuissa! Etelän Greyhound Urheilijat järjestivät Hyvinkäällä leikkimielisen kaikille koiraroduille tarkoitetun juoksutapatuman 16.5.2009. Olin mukana Shibojen joukkueessa ensimmäistä kertaa. Voi että se oli hauskaa! Meitä juoksutettiin 80 metrin matka vieheen perässä ja mehän juostiin.....  Joukkueena emme niin kovin hyvin pärjänneet, sijoituksemme oli MIDI-koirien 22., mutta hauskaa oli. Henkilökohtaisesti juoksin ajan 7.56 ja olin MIDI-koirien jaetulla 26. sijalla. Suomen nopein shiba olin kumminkin! Joukkueemme muut jäsenet olivat Nöpö jaetulla 80. sijalla ajalla 8.50, Maya 82. sijalla ajalla 8.56 ja Maru sijalla 105 ajalla 9.69. Ensi vuonna täytyy päästä uudestaan! Tosi hauska leikkimielinen tapahtuma, joka ei sovi tosikoille! 

Osallistuimme maaliskuussa Tampereen kv näyttelyyn Pirkka-hallissa. Olipa ahdas näyttelypaikka sekä sisältä että ulkoa (parkkipaikat). Kehän ympäristö oli ahdas ja mukana oli tällä kertaa myös rähiseviä koiria, joten näyttelykokemus ei ollut maailman paras. Kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikka vähän sählättiinkin emännän kanssa kehän laidalla, kun ei ole vielä riittävästi rutiinia kehän kulun seuraamiseen... No, oppia ikä kaikki, ensi kerralla osataan taas enemmän! Arvosteluni oli joka tapauksessa hieno, sain tulokseksi ERI JUK2. Se oli ensimmäinen vaaleanpunainen nauhani, upea juttu!

Olemme aloittaneet agility-harrastuksen. Käymme alkeiskurssia, joka kestää 8 viikkoa. Joka kerta opitaan jotain uutta ja kehitys on nopeaa. Tähän mennessä, kun kurssia on käyty puolet, olemme harjoitelleet monia esteitä ja pienimuotoista rataharjoitteluakin on tehty. Osaan jo hypätä matalan aidan ja muurin yli sekä pienen pituusesteen yli, hypätä renkaan läpi, mennä tunnelin läpi, mennä pussin läpi ja hypätä pöydälle. Puomilta alastuloa ollaan myös hiukan harjoiteltu. Esteet ovat toki vielä helppoja ja yksinkertaisia, mutta jostainhan pitää aloittaa! Rataharjoittelussa haastavinta on oikeanlaisen, täsmällisen ohjaamisen opettelu. Siinä saavat emännät laittaa parastaan.... Marjo ja Outi ovat olleet ylpeitä siitä, että haltuunotto sujuu niin hyvin ja rataharjoittelua on pystytty tekemään ilman talutushihnaa, vaikka paikalla on muitakin koiria. Se meitä kaikkia eniten jännitti etukäteen... Haltuunotto ei ole ollut meidän vahvuutemme, mutta tässähän sekin samalla paranee. Ei me mihinkään kilpailuihin välttämättä tähdätä, mutta agility on hauskaa yhdessä tekemistä. Eiköhän me ilmoittauduta saman tien alkeisjatkokurssille!

1-vuotissynttäreitäni vietettiin 16.2.2009. Sain heti aamulla "synttärikakun", josta minulle maistui parhaiten "kynttilä", joka oli lempiherkkuani, koirien salamitikkua. Sain lahjaksi kaksi uutta lelua, jotka ovatkin jo saaneet kovaa kyytiä.....

Olemme Marjon kanssa tutustuneet uusiin harrastuslajeihin. Verijälki oli tosi kivaa, minä olin heti mukana ja ymmärsin mitä piti tehdä. Verijälkeä oli helppo seurata ja perillä odotti hyvä kasa herkkuja. Sitä täytyy kokeilla uudestaan! Toinen laji mitä kokeiltiin oli henkilöhaku. En ole lainkaan varma ymmärsinkö mistä siinä oli kysymys. Minä seurasin jälkiä nenä maassa niinkuin pitikin, mutta seurasin kyllä niitä herkkuja, joita jalanjälkiin oli asetettu enkä mitään henkilön jälkiä..... Vaatii kuulemma harjoitusta ja sitten sitä oppii seuraamaan niitä henkilönkin jälkiä.... Niinpä kai. No, hauskaa se oli joka tapauksessa ja vietimme mukavaa talvista päivää metsässä. Kiitos Johannalle opastuksesta. Se oli tosiaan minun mieleeni, sinne pitää päästä uudestaan!

Helmikuun 22. päivä olimme taas harjoittelemassa näyttelykäyttäytymistä ryhmänäyttelyssa Raumalla, tai oikeammin Lapissa. Kehä oli toista tuntia myöhässä ja minä aloin jo vähän hermostua odotteluun kuumassa liikuntahallissa, mutta sitten kun pääsimme kehään käyttäydyin tosi mallikkaasti. Esiinnyin reippaasti, mutta rauhallisesti ja sain tuomarilta jopa kehuja esiintymisestäni. Tuloksena oli EH, mihin olimme ihan tyytyväisiä. Turkkini ei ole nyt parhaimmillaan. Talvi on täysillä päällä, mutta minun alusvillani sen kun harvenee. Lähtee pois tosi pitkän kaavan mukaan. Nyt täytyy alkaa kasvattaa uutta alusvillaa seuraavia näyttelyjä varten!